MääränPÄÄvalmentajan matkassa

MääränPÄÄvalmentaja Oy toteuttaa erilaisia valmennuksia, työnohjauksia ja koulutuksia yksilöille ja ryhmille, yksittäisistä päivistä kuukausia ja vuoden tai kaksikin kestäviin prosesseihin. Valmennuskokonaisuuksia toteutetaan erilaisia tilanteeseen sopivia menetelmiä hyödyntäen. Ratkaisukeskeinen ja tavoitteellinen coaching on toimiva tapa tarkastella ja työstää asiakokonaisuuksia muutostyön äärellä ja usein hyödynnän valmennuksissa myös erilaisia toiminnallisia ja havainnollistavia menetelmiä. Usein yksikin toiminnallinen tehtävä avaa käsiteltävää asiaa enemmän kuin monta lainattua valmista vastausta powerpointilla. Tavoitteena näissä toiminnallisissa tehtävissä on aina antaa tilaa vuorovaikutukselle ja erilaisille näkökulmille. Yhden ja saman asian kun voi nähdä monesta eri näkökulmasta ja juuri näiden erilaisten näkökulmien tarkasteleminen antaa meille hyvää perspektiiviä ja pohjaa dialogille. Minun tehtäväni valmentajana on mahdollistaa ihmisten kokoontuminen yhteen kohtaamaan ensin itsensä ja sen myötä toisensa sekä rakentaa sellainen luottamuksen ilmapiiri, jossa ihmiset saavat olla eri ja samaa mieltä asioista. Osa päivien sisällöstä on etukäteen mietitty, mutta suurin osa päivän annista tapahtuu vasta ihmisten kautta keskustelujen myötä. Osallistujat määrittävät valmennuksen sisällön omalta osaltaan osallistumalla aktiivisesti vuorovaikutukseen.

Kun yksittäinen ihminen tai joukko ihmisiä ovat muutoksen äärellä, on hyvä ensin pysähtyä, ymmärtää ja todeta nykytila ja sen myötä määritellä tahtotila ja tavoitteet. Ja koska kysymykset avaavat ja vastaukset sulkevat, käytän valmennuksissa paljon oivalluttavia kysymyksiä. Toisinaan oikein herkullisen kysymyksen hetkellä huomaan, miten paljon ihmisissä alkaa tapahtua. Nämä hetket ovat juuri niitä hetkiä, joista tässä työssä nautin erityisesti. Alkaa tapahtua uutta ajattelua, alkaa syntyä uusia ideoita ja ratkaisuja. Ehkä samalla voi luopua jostain vanhasta paikallaan pitävästä tavasta ajatella. Ehkä jonkun toisen tuoma näkökulma omaan ajatteluun tuo vastauksen kysymykseen, jonka parissa on itse viettänyt aikaa jo tovin. Tämä kaikki vaatii luonnollisesti paljon aikaa ja malttia pysähtyä. Oppiminen on hitauden sietämistä ja oppiminen vaatii rinnalleen poisoppimista. Tämän vuoksi valmentamiseni perustuu prosessimaiseen oppimiseen ja pitkäjänteiseen kehitystyöhön. Yksittäiset valmennuspäivät tuovat myös virkistystä arkeen ja saattavat ihmiset koolle viettämään aikaa yhdessä. Näille yksittäisillekin valmennuspäiville ja tapahtumille on oma tarpeensa. Kuitenkin, jos halutaan lähteä rakentamaan systemaattista matkaa kohti yhteistä tavoitetta, on syytä valita valmennusprosessi, joka kestää useamman kuukauden, tilanteesta riippuen. Ja nämä valmennukset alkavat aina nykytilan määrittelystä.

Missä me olemme tällä hetkellä?

Mikä on mahdollistanut onnistumiset tähän asti?

Mitä me olemme oppineet tähän mennessä?

Miksi me haluamme muutosta?

Mitä toisin tekemällä saavutamme halutun lopputuloksen?

Miten ihmiset saadaan mukaan yhteisiin tavoitteisiin?

Minkälaisia rakenteita muutos vaatii onnistuakseen?

Mistä tiedämme, että tavoite on saavutettu, mikä on silloin toisin?

Kun yhteinen ymmärrys rehellisestä nykytilasta on määritelty, ja sen pohjalta tahtotila ja tavoite on kirkastettu, alkaa muutostyön tärkein vaihe; alkaa systemaattinen työskentely kohti määränpäätä ja tavoitetta. Puhutaan muutosmatkasta, joka yhdessä läpi elämällä ja kokemalla antaa usein jopa enemmän kuin itse tavoitteen saavuttaminen. Heti alkuvaiheessa on hyvä pohtia yhdessä minkälaisia vahvuuksia meillä on tässä ryhmässä, mikä mahdollistaa sen, että me voimme onnistua tässä muutostyössä. Miten erilaisia ihmisiä meillä on tässä ryhmässä ja miten erilaisuutta hyödynnetään matkan varrella?  Toisaalta on hyvä myös valmistautua haasteisiin ja miettiä,  mitä mahdollisia esteitä voimme kohdata matkalla seuraavien kuukausien aikana ja miten niihin voidaan valmistautua etukäteen? Kun muutostyö sitten etenee ja aikaa kalenterissa kuluu, muutosmatkan eri vaiheet on hyvä tehdä näkyväksi. Tietyin väliajoin on hyvä pysähtyä muutoksen äärelle ja toistaa samoja kysymyksiä kuin mistä lähdettiin liikkeelle. On hyvä nostaa esiin onnistumiset ja kehittymisen kohteet ja hyvä on myös päivittää missä kohtaa ollaan matkalla kohti tavoitetta. Tai onko tavoite kenties jotenkin jopa muuttunut. Muutosmatka harvoin on yhtä lineaarista etenemistä lähtöpisteestä kohti tavoitetta, vaan matkan edetessä eteneminen pitää sisällään erilaisia vaiheita. Jos matkasta piirtäisi viivan lähtöruudusta tavoitteeseen, se todennäköisesti olisi suoran viivan sijaan varsin kiemurainen ylä-ja alamäkineen. Ja juuri näitä erilaisia vaiheita me tarvitsemme, jotta me voidaan oppia matkalla.

Miten ihmiset saadaan mukaan työskentelemään kohti yhteistä tavoitetta?

Me ihmiset kaipaamme muutosta tietyin väliajoin, toiset useammin kuin toiset. Kaikki ihmiset eivät edes ole tietoisia siitä, miten he muutokseen suhtautuvat (todennäköisesti muut ihmiset ympärillä voivat hyvinkin olla tietoisia). On kuitenkin huomattavasti helpompi suhtautua muutokseen myönteisesti silloin, kun siihen itsekin haluaa sitoutua ja muutokseen pystyy myös vaikuttamaan. Tosin silloinkin muutostyö vaatii paljon energiaa ja tahdonvoimaa. Kun joku asia halutaan muuttaa, tehdä tai nähdä toisin, tarvitaan paljon aikaa ja kykyä ihmetellä, mitä toisin tekemällä haluttuun tahtotilaan on mahdollista päästä. Osallistamalla ihmiset muutostyöhön ja päätöksentekoon he kokevat olevansa osa tätä matkaa. Tämä osallistava työ voi pitää sisällään erilaisia työpajoja, yksittäisiä keskusteluja ja pysähtymisen paikkoja, jolloin he kokevat tulevansa kuulluksi ja he tiedostavat, että heidän mielipiteillään on väliä. Meillä ihmisillä on erilaisia arvoja ja asenteita ja niiden vaikutus sisäiseen motivaatioon on merkittävä. Riippuen siitä tehdäänkö muutostyötä työpaikalla, harrastusten parissa vai yksityiselämässä muuten, voi motivaatio suhteessa muutokseen näyttäytyä kovin eri tavoin. On tärkeää ymmärtää ja olla tietoinen yksittäisten ihmisten motivaatiotekijöistä, kuten Simon Sinek kirjoittaa kirjassaan ”Why”. Miksi tähän muutostyöhön sitoudun? Miksi haluan päästä yhteiseen tavoitteeseen? Kun ryhmän yhteisen tavoitteen ”miksi” ja yksittäisen ihmisen ”miksi” saadaan kohtaamaan, syntyy yhteisiä motivaatiotekijöitä ja sisäistä motivaatiota.

Tavoite, mittarit ja palaute osana valmennustyötä

Tavoitteellisessa muutostyössä määritellään aluksi selkeä tavoite ja toisaalta myös mittarit, joiden avulla voidaan seurata matkaa kohti tavoitetta ja myöhemmin myös todeta, että tavoite on saavutettu. Yksittäinen henkilö omassa muutosprosessissaan voi luoda itse itselleen tavoitteet hyvin itsekkäästäkin näkökulmasta, mutta ryhmässä tavoitteet luodaan aina ryhmän etua ajatellen. Matkan edistymistä voidaan mitata erilaisia kyselyjä ja tutkimuksia hyödyntäen,  ja toisaalta yksilötasolla ihmisille voidaan luoda oma polku suhteessa yhteiseen tavoitteeseen. Määräajoin on hyvä pysähtyä yksilöiden ja ryhmän kanssa ja käydä reflektoivaa keskustelua siitä, missä olemme onnistuneet ja mitä toisin tekemällä onnistumme vielä paremmin. Vaikuttavaan valmennusprosessiin kuuluu aina palautekeskustelut molempiin suuntiin; miten valmentaja on onnistunut mahdollistamaan muutostyön ja miten valmennettava on onnistunut tekemisessään suhteessa tavoitteeseen. Käytän valmennuksissa paljon erilaisia menetelmiä, jotta palautteen antaminen ja vastaanottaminen on luonnollinen osa muutosmatkaa. Edistyminen ja sen näkyväksi tekeminen sekä yksilötasolla että ryhmän kanssa yhdessä on olennainen osa muutosmatkaa ja vaikuttaa isosti motivaatioon ja tavoitteen saavuttamiseen.

Kohti parempaa työelämää – yrityskulttuurin kehittäminen ja kulttuurikäsikirjat

Näitä erilaisia muutosmatkoja olen päässyt seuraamaan ja elämään mukana MääränPÄÄvalmentajana jo vuodesta 2011. Muutosmatkoja olen ehtinyt elämään todeksi kuitenkin jo parin vuosikymmenen varrella useita tuhansia: ensin hyvinvointi- ja liikunta-alalla yksityisissä liikuntakeskuksissa sekä urheilujoukkueissa ja -seuroissa ja nyt viimeiset 10 vuotta olen muutosmatkaillut yritysten sisällä esihenkilöiden, johtoryhmien ja erilaisten tiimien kanssa. Aina toimiessani itse esihenkilönä olen rakentanut vuosittaiset kehityskeskustelut valmennusprosessia mukaillen niin, että kuukausittain käymme valmennuksellisen keskustelun/coachingin suhteessa tavoitteisiin. Samoja muutosmatkoja ja valmennuskokonaisuuksia elän todeksi tälläkin hetkellä erilaisissa yrityksissä ja konkreettisena lopputuloksena näihin rakennetaan esimerkiksi yrityskulttuurin käsikirja. Tämä käsikirja kokoaa yrityksen osalta yhteen jotain mainitakseni arvot, strategian ja vision, johtamislupauksen, viestinnän, palkitsemisen, rekrytoinnin ja perehdytyksen. Jokainen yritys kun on omanlaisensa. Eikä yhtä oikeata tapaa ei ole myöskään yrityskulttuurin luomiselle ja yrityskulttuuria ei pysty kopioimaan.  Tämä kirja määrittelee yrityksen tavan elää strategia todeksi ihmisten avulla ja vaatii toki paljon toimenpiteitä toteutuakseen arjessa.  Vaikuttavuuden näkökulmasta koen, että paras lopputulos saadaan näissäkin valmennuskokonaisuuksissa, kun osallistetaan kaikki asianosaiset muutostyöhön tavalla tai toisella, asemasta ja tittelistä riippumatta. Yrityskulttuuri toki määrittää johtavassa asemassa olevien ihmisten kanssa, mutta työntekijöiden suusta kuulee totuuden nykyhetkestä.

MääränPÄÄvalmentajan matka on alkanut vuonna 2011 ja se on pitänyt sisällään myös varsin erilaisia vaiheita. Nämä tarinat ja kokemukset kulkevat mukana omissa valmennuksissani, ja mielelläni jaan omia onnistumisia, nivelvaiheita ja oppimisen paikkoja aina kun siihen on sopiva hetki. Koen, että heittäytymällä itse tarinoineni mukaan valmennuksiin 110 lasissa, annan itsestäni myös ripauksen enemmän. Suurin osa meistä käyttää arjestaan ison osan työpaikoillaan ja siksi on luonnollista, että suurin osa omasta työstäni tapahtuu ihmisten työpaikoilla. Tahtotilani on omalta osaltani vaikuttaa entistä parempaan työelämään, sillä jokainen meistä ansaitsee tulla hyvin johdetuksi ja kohdatuksi omassa työssään ja voida sen myötä kokonaisvaltaisesti hyvin.

Kohtaamisen lahja

Valmennustyö on itselleni ennen kaikkea kohtaamistyötä ja juuri tätä kohtaamisen taitoa olen saanut opetella ja hyödyntää elämässäni jo yli 40 vuotta. Koen, että tietyllä tavalla tuo kohtaamisen taito on lahja, joka minulle on annettu, ja toisaalta se vaatii myös paljon reflektoivaa työtä itseni kanssa. Ja jotta myös minun kohtaamiseni olisi mahdollisimman helppoa, haluan pitää itsestäni kokonaisvaltaisesti niin hyvää huolta, että ihmisten olisi mahdollisimman helppoa kohdata minut. Kuten myös hyvän johtajan, myös valmentajan pitää osata ensin johtaa ja tuntea itsensä, jotta voi onnistua johtamaan muita. Tasapainoinen ja terveellä itsetunnolla varustettu hyvinvoiva ihminen on yleensä helpommin lähestyttävä kuin hänen vastakohtansa. Jotta tässä työssä voi onnistua, on pidettävästä itsestään hyvää huolta. Kaikista eniten se tarkoittaa minulle tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä, toisaalta myös tasapainoa energiaa ja läsnäoloa vaativan työn ja levon välillä. Lisäksi se tarkoittaa sopivassa suhteessa tilaa ekstrovertille ja introvertille minälleni. Kun tähän lisää vielä oikeita valintoja sosiaalisten suhteiden osalta sekä monipuolisen liikunnan ja ravinnon nautintoja, niin arjen tasapaino ja resilienssi alkaa olla kohdillaan.

Rakastan erilaisia ihmisiä, olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja siitä, mihin toimintaan ihminen on valmis ryhtymään ja miksi. Näen lähes poikkeuksetta ja aina ihmisissä potentiaalia, ja palan halusta nostaa sen potentiaalin ihmisistä esiin. Minun on helppo antaa positiivista palautetta ja teen sen aina kun mahdollista. Olen omassa elämässäni ollut onnekas, kun olen kohdannut niin monta ihmistä, jotka ovat uskoneet minuun. Ja kun sinuun uskotaan niin mitä tapahtuu? Paras versio itsestäsi ja kaikki piilopotentiaalikin nousee esiin. Ihminen haluaa onnistua niiden ihmisten edessä, jotka meihin uskoo, ihminen sitoutuu niiden ihmisten kanssa yhteiseen tekemiseen.  Ja mikä parasta, nuo ihmiset, jotka uskovat, luovat psykologista turvallisuutta ympärilleen, koska he haluavat kuulla, nähdä, kohdata ja hyväksyä. Minä haluan uskoa ihmisiin ympärilläni, se on lähtökohta aina kohdatessani toisen ihmisen ja näin ollen se on lähtökohta myös valmennustyössäni. Haluan aina jättää positiivisen jäljen. Ja vaikka valmennustyö on paljon vahvistamista ja voimaannuttamista, se on myös oivalluttamista ja positiivista haastamista. Se on tunnetyöskentelyä, jossa on tilaa kaikenlaisille tunteille epätoivosta euforiaan.

Olen aikaisemmin kirjoittanut blogia omasta henkilökohtaisesta kasvustani autistisen poikani äitinä ja äiti olen myös kahdelle muulle pojalleni. Jollain tavalla koen, että tämä työ ja kirjoittaminen (työ)elämän haasteista ja mahdollisuuksista ovat jatkoa kaikelle sille aikaisemmalle työlle, mitä olen tehnyt. Koen että tuo elämäni suurin opettaja, erityislapseni, on minulle annettu ja minut on siihen työhön valittu. Elämä erityislapsen äitinä on opettanut minua enemmän kuin mikään korkeakoulututkinto. Samalla kuitenkin janoan koko ajan lisää kouluttautumista, uutta ajattelua mahdollistavia lyhyitä ja pitkiä koulutuskokonaisuuksia ja satunnaisia ihmisiä, joiden myötä voin uudistua ja uudistaa omaa ajatteluani. Mennä eteenpäin matkasta nauttien.